lauantai 20. lokakuuta 2012

Petri Karra: Pakenevat unet

Petri Karra: Pakenevat unet
Kustantaja: Gummerus, 2012
Kansi: Tuomo Parikka
Sivuja: 286

Pakenevat unet on kerännyt jo muutamia kehuvia blogiarvioita, eikä turhaan. Kirja on varsin koskettava, järkyttävä ja mieleenpainuva. Päähenkilö on 14-vuotias poika, Nasta, joka elää varsin surkeissa oloissa. Isä ei ole kuvioissa mukana, äiti on rappiolla oleva narkkari. Huollettavana on Nadja -niminen pikkusisko. Niin ja tietysti äiti.

Nasta varastelee ja myy varastamaansa tavaraa eteenpäin, tienaa näin rahaa perheelleen. Hän siivoaa, tiskaa, pesee ja pukee pikkusiskoaan. Öisin hän piehtaroi sängyssä vuoroin unettomuuden ja vuoroin painajaisten kourissa. Hän piirtää mangaa Pakenevat unet, johon hän kanavoi tunteensa, toiveensa ja pelkonsa. Ja ennen kaikkea hän välttelee "sossuja" minkä ehtii. Niillä nimittäin on pahat mielessä, ne tekevät kaikkensa, jotta saisivat Nastan ja Nadjan vangeiksi, huostaanotettua. Tätä riskiä ei voi Nasta ottaa eikä oikein äitikään. Nadjaa ei saa erottaa Nastasta. Paikat on pidettävä kunnossa kotona, kun sossut tulevat kylään. Nasta ei kuitenkaan pysty pitämään kulissia pystyssä, äiti repsahtaa huumeisiin kerta toisensa jälkeen. Nasta ja Nadja päätetään sijoittaa asumaan muualle. Mutta Nasta ei tähän suostu, hän mieluummin pakenee, vaikka henkensä edestä.

Pakenevat unet ei ole mikään hyvän mielen kirja. Se herättää lukijassaan vihaa, raivoa, epäuskoa ja ahdistusta. Ehkä jopa vähän liiaksikin, kirjan sävy on kauttaaltaan ankean harmaa. Epäonnistumisia ja pettymyksiä toisensa perään, toivoa ei juuri ole. Toisaalta se ei myöskään ole kaunisteleva tai silotteleva. Se kuvaa onnistuneesti niin lasten itsensä kärsimystä pelkoineen ja jopa fyysisine oireineenkin kuin ympäristönkin valittelevaa avuttomuuden ahdistusta. Siinä on kuvauttu kauniisti ensirakkautta, se ottaa kantaa myös koulukiusaamiseen. Kirja onkin varsin ajankohtainen, viime aikoina pinnalle on noussut paljon uutisia liittyen lasten kaltoinkohteluun ja siihen puuttumiseen.

Kirjan henkilöt jäivät jossain määrin etäisiksi ja ehkä yksipuolisiksikin. Lasten äidille, Marinalle, olisin suonut hieman enemmän sävyjä ja ulottuvuuksia. Hänenkin tuskaansa yritettiin tuoda esille, mutta jotain syvempää siihen jäin vielä kaipaamaan. Hän oli kokonaisuudessaan varsin epäonnistunut elämässään, huono vähän kaikessa, vaikka toisaalta mielestäni hänkin on jossain määrin uhri, ei vain ja ainoastaan syypää. Tätäkin yritettiin lukijalle välittää, mutta ei mielestäni ihan täysin onnistuneesti. Nastan toimintaan ei voi olla hermostumatta, hänen jatkuvaan kapinointiinsa ja epätoivoiseen pakenemiseensa, jolla hän saa aiheutettua harmia sekä itselleen että siskolleenkin. En tiedä, voihan olla että vastaavassa tilanteessa oleva lapsi käyttäytyisikin noin. Siellä täällä vilisi mielestäni pieniä epäuskottavuuksia hahmojen tekemisissä ja sanomisissa. Loppu oli aavistuksen turhan ennalta-arvattava, epäuskottavakin ja jotenkin liian "toimintaelokuvamainen".

Kirjasta erityisen tekee upea kieli. Se on runollista, kaunista ja oivaltavaa (paikoittain ehkä liiankin oivaltavaa 14-vuotiaan ajatuksiksi). Kirjassa on paljon kohtia, jotka tekee mieli alleviivata, painaa muistiin. Tietyt kohtaukset tulevat lähes ihon alle. Minulla on edelleen piirtyneenä mieleen karmiva kuva hämmentyneistä ja pelokkaista lapsista sammuneen äidin vartalon äärellä. Pääjuonen rinnalla kulkee Nastan piirtämän mangan tarina, joka on kaikinpuolin koskettava, vaikkakin herää kysymys, onko se 14-vuotiaan pojan tekemäksi hieman liiankin taitava, psykologinen ja moniulotteinen. Minulla heräsi silti valtava empatia Pahan Valveen riivaamille ihmisille, joilta on riistetty unet.

Kirja on tärkeä, sitä voi suositella jokaiselle. On hienoa, että kipeitä aiheita nostetaan pinnalle näin arastelematta ja taidolla. Uskoisin, että tämä sopisi myös hieman nuoremmallekin lukijalle, jonka ehkä voi olla helpompi samastua teini-ikäiseen päähenkilöön. 


”Ulkona sataa, kylmenee. Aika hupenee. Ei täällä kylmässä pohjoisessa pärjää edes suojelusenkelit. Kyläilisipä enkeli, rakkaudettomuuden rampa, kahden valtakunnan siivekäs suojelija.”


★★★★ -


Muita kirjan lukeneita: Jori, Sanna ja Annika K

12 kommenttia:

  1. Kiitos Tuulia hienosta arviosta!

    Osasit olla kriittisempi kuin minä, joka antauduin täysin tunnehuurujen vietäväksi. Minustakin Marina-äidin osa jäi harmittavan yksitotiseksi, vaikka hänen tuskaista syyllisyyttään kirjailija yrittikin lukijalle välittää. Marinan nykyinen mies taas toi teokseen edes pienen räväyksen (mustaa) huumoria... Ihan totta, tämä olisi ollut vähän toiveikkaampana vieläkin parempi!

    ps. yritin aloittaa Hitlerin tytärtä mutta voih, en päässyt ollenkaan sen kyytiin! Siirrynpä Puolinaiseen. :)

    VastaaPoista
  2. Annika, kiitos! Tämä oli kyllä sellainen kirja, joka vetäisi nopeasti mukaansa. Ehkä erilaisessa mielentilassa olisin minäkin vain antautunut :).

    Iiks, ajattelin tänään illalla aloittaa Hitlerin tyttären. Aihe vaikuttaa siinä mielenkiintoiselta, mutta eihän se vielä mitään sano. Puolinaiseen pääsee varmasti kyllä hyvin mukaan, vaikkei se taas kirjana mielestäni mikään kovin erikoinen ollutkaan. Arvioitasi odotellessa! :)

    VastaaPoista
  3. En malttanut olla vilkuilematta, vaikka juuri luin kirjasta viimeiset rivit, hienosti kirjoitit. Katsotaan josko saisin itsekin blogattua tästä. Minulle Karra oli muuten ihan uusi tuttavuus. Kummallista etten ollut kiinnittänyt hänen aiempiin teoksiinsa huomiota, vaikka yleensä tulee ainakin jossain määrin seurattua kirjallista kenttää.

    VastaaPoista
  4. Hitlerin tytär on toki sulle eri - odotan mielenkiinnolla pääsetkö siihen sisälle! Jos pääset, yritän antaa kirjalle toisen mahdollisuuden :D

    Juu, Puolinainen vaikuttaa melko kevyeltä mutta itse olen toipumassa pikkuleikkauksesta, joten nyt ei älyä vaativaa romskua jaksa!

    VastaaPoista
  5. Kirjanainen, kiitos kiitos. Kiinnostaisi kyllä lukea sinunkin mielipiteesi kirjasta! Myönnettäköön, että Karra on minullekin uusi tuttavuus. Haarautuvan rakkauden talo on minulle elokuvana tuttu, mutta en itse asiassa edes muistanut että Karra on senkin kirjoittanut.

    Annika, katsotaan miten käy :). Voi ei, toivottavasti ei mitään vakavampaa kuitenkaan sinulla! Ja toivotaan, että toivut leikkauksesta pian. Toipilasaikana on kyllä hyvä lukea hieman kevyempää kirjallisuutta. Paranemisia!

    VastaaPoista
  6. Kiva että tykkäsit! Minäkin tosiaan ihastuin tähän tosi paljon, vaikka olenkin samoilla linjoilla kanssasi esim. Marinan osasta. Se ei kuitenkaan jäänyt vaivaamaan minua niin paljon, että olisin vähentänyt tähtiä siitä :D.

    VastaaPoista
  7. Sanna, niin sinullehan tämä oli muistaakseni viiden tähden kirja :). Minä "sakotin" tähtimäärää henkilökuvauksen lisäksi myös ajoittain vaivaavasta uskottavuuden puutteesta. Kummatkaan eivät olleet suinkaan kovin isoja ongelmia, neljä miinus on minun asteikollani oikeinkin hyvä kirja.

    VastaaPoista
  8. Saanko udella miltä Hitlerin tytär susta vaikuttaa? Epäilen aina ensin itseäni, jos joku kirja ei iske... Pitäisköhän sitä vielä yrittää :)

    Bongailen aina jotain uutta blogistasi, nyt tuo ihana pullakirjakin alkoi kiinnostaa!

    VastaaPoista
  9. Annika K, heh, olen lukenut 20 sivua Hitlerin tytärtä, joten käsitystä ei ole vielä muodostunut. Sen kylläkin huomasin, että sitä saa varmasti lukea ajatuksen kanssa. Enkä tiedä, kuinka paljon tulee häiritsemään se, että ei tiedä, mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Palaan asiaan, kun pääsen vähän pidemmälle!
    Pullakirja ;) Se vaikuttaa minustakin kiintoisalta!

    VastaaPoista
  10. Sulle on jotain pientä blogissani :)

    VastaaPoista
  11. Hei muistatko nastan äidin miesystävän nimeä? Tarvitsisin sitä esseetä varten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, ikävä kyllä en. Tämän lukemisesta on niin pitkä aika jo!

      Poista