keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Arno Geiger: Vanha kuningas turvapaikassaan


Arno Geiger: Vanha kuningas turvapaikassaan
Kustantaja: LURRA Editions, 2012
Alkuteos: Der Alte König in seinem Exil, 2011
Suomentanut: Otto Lappalainen
Kansi: Laura Salmivaara
Sivuja: 188

Vanha kuningas turvapaikassaan kertoo Arno Geiger -nimisestä kirjailijasta, tai pikemminkin hänen isästään ja tämän sairastumisesta Alzheimerin tautiin. Kirjan alkutekstistä saa käsityksen, että kyseessä ovat kirjailijan omakohtaiset kokemukset, eikä niinkään fiktiivinen teos.

Arno Geigerillä on ollut jossain määrin etäinen suhde isäänsä ennen. Isä, August, on jo vanha mies, kun hänen käytökseensä alkaa hiipiä epäilyttäviä piirteitä. Isä on hajamielinen ja toimii oudosti. Hänen kuusikymmentä vuotta lompakossaan säilyttämänsä valokuva häviää yhtäkkiä. Isä saattaa kesken kaiken unohtaa, mitä on tekemässä tai sanomassa. Aivokuvat varmistavat lopullisen diagnoosin.

”Koska isäni ei pysty enää ylittämään siltaa minun maailmaani, minun on tultava hänen luokseen.”

Sairaus vie vaivihkaa isästä jotain aina pala kerrallaan. Geiger kuvaa kirjassaan sydäntäsärkevän ymmärtäväisesti ja lämpimästi isän muuttuvaa persoonaa. Välillä isä on hyvin nöyrä ja jopa kiitollinen kaikesta, toisinaan taas rauhattomuus, levottomuus ja ahdistus saavat vallan. Aika ajoin isässä vilahtaa hetkellinen häilyvä tietoisuus omasta tilastaan. Hän saattaa laukoa osuvia ja välkkyjä kommentteja, laskea leikkiä, vitsailla ja nauraa. Joissakin tilanteissa hän toimii tahattoman koomisesti.

”Sillä hämärän tullen ilmenee pelko. Silloin isä harhailee edestakaisin neuvottomana ja rauhattomana kuin turvapaikkaansa karkotettu vanha kuningas. Silloin kaikki on silmien edessä pelottavaa, kaikki on häilyvää, epävakaata, kaikki uhkaa haihtua olemattomiin heti saman tien.”

Myös omaisen kokemukset sairaudesta on kuvattu taidolla. Kuinka kova pala onkaan nähdä oman vanhempansa heikkenevän. Vanhemman, jota on aina pitänyt kaikkivoipana ja vahvana! Pikkuhiljaa ylle laskeutuu kuitenkin hyväksyntä ja jonkinasteinen luovutuskin: asian tila ei ole muutettavissa, taistelu on turhaa. On hyväksyttävä, että suhde on välillä hyvin yksipuolinen, on annettava enemmän kuin saa, on mentävä sisään toisen maailmaan. On kestettävä solvaukset ja pahat sanat. Mutta ne pienet hetket, kun isä tarttuu kädestä, katsoo kohti ymmärtäväisenä, merkitsevät valtavan paljon. Loppujen lopuksi isän sairastuminen lähensi isän ja pojan välejä.

” Onni, joka tihenee aivan erityisesti kuoleman lähellä. Siellä, missä emme olisi odottaneet sen olevan.”

Kirja on varsin uskottava ja vakuuttava. Se ei näytä sairautta yksivärisenä, vaan tuo esille sen monet vivahteet ja sävyt. Alzheimerin tauti ei ole vain sitä, että unohtaa. Avoimuus, lämpö ja rehellisyys saavat lukijan lähes herkistymään. Geigerillä on vahva taito purkaa ajatuksia sanoiksi ja toisaalta taas löytää inhimillisyys kaikesta. Kirja on myös valtavan lohdullinen, varsinainen aarre sellaisille, jotka jakavat samoja kokemuksia. Suosittelen kirjaa aivan ehdoitta myös muille, se avartaa ja auttaa ymmärtämään. Se on kirjoitettu helppolukuiseksi, mutta on kuitenkin syvällinen ja viisas. Kirjaa voisi suositella erityisesti myös terveysalan opiskelijoille ja ammattilaisille.

”Kun siitä, mitä olimme itsellemme toivoneet, tulikin mahdotonta, vasta silloin oikein elimme.”


★★★★ ½

5 kommenttia:

  1. Lukulistalle meni että poksahti! Kiitos esittelystä sinulle.

    VastaaPoista
  2. Tässähän on hyvin samankaltainen juoni kuin Edelleen Alicessa! Oletkos muuten -nyt kun sairausteemassa liitaan- lukenut Shriverin Jonnekin pois? Syöpään sairastumisesta kertoo se, tosin myös ihmissuhteista ylipäätään. Suosittelen :)

    VastaaPoista
  3. Elma Ilona, hyvä että vakuutuit ja että onnistuin välittämään kirjan hienouden.

    Annika, olen lukenut Jonnekin pois -kirjan ja rakastin sitä aivan valtavasti! Yksi kaikkien aikojen parhaimpia kirjoja, ainakin minulle. Tämän vuoden top kolmessa ehdottomasti. Minulla on kaksi kirjaa blogini aikana saanut viisi tähteä, ja Jonnekin pois on niistä toinen (http://lukutuulia.blogspot.fi/2012/01/lionel-shriver-jonnekin-pois.html). Aivan ihana!

    Maria, olen samaa mieltä, kansi on hyvin kaunis ja jotenkin tunnelmaltaan kuvaa kirjaa hyvin.

    VastaaPoista
  4. Ihana kuulla, että Jonnekin pois kuuluu suosikkeihisi!

    VastaaPoista