torstai 20. syyskuuta 2012

Paul Auster: Talvipäiväkirja

Paul Auster: Talvipäiväkirja
Kustantaja: Tammi, 2012
Alkuteos: Winter Journal, 2012
Suomentanut: Erkki Jukarainen
Kansi: Timo Mänttäri
Sivuja: 225

Suhtauduin aluksi hieman epäillen Austerin uutukaiseen, Talvipäiväkirjaan, joka on ehkä ennemminkin muistelma kuin päiväkirja. Muistelmia minun tulee harvemmin luettua, ja olin jopa hieman kyyninen sen suhteen, kuinka kiinnostava ainakin jossain määrin tavallisen ihmisen muistelmat ovat. Toisaalta aiemmin lukemieni Austerin romaanien (Sattumuksia Brooklynissa ja Näkymätön) jälkeen olisi ollut vaikea uskoa, että hän ylipäätänsä kykenee tuottamaan mitään huonoa tai edes keskinkertaista.

Kyynisyyteni ja epäilykseni karisivat jo oikeastaan ensimmäisellä sivulla. Austerin tyyli kirjoittaa on kertakaikkisen hurmaavaa. Talvipäiväkirja on rakennettu niin, että kertojaääni ikään kuin puhuttelee lukijaansa, vaikka se puhutteleekin Austeria, tyyliin ”ajattelit silloin sitä ja teit näin”. Tämä ratkaisu oli mielestäni viehättävän omintakeinen, joka toimi erinomaisesti juuri tässä kirjassa. Lukuja ei ole ollenkaan ja kappaleet ovat pitkiä. Mutta lukuja ei kaipaa, eikä kappaleiden pituus haittaa.

Talvipäiväkirjan sisältö on kaikkea muuta kuin epäkiinnostavaa. Lähes hävettää, että kehtasin edes sekuntiakaan epäillä sitä. Auster palaa muistoissaan lapsuuden sielunmaisemiin ja nuoruusvuosiin, keski-ikään ja tähän päivään, kun hän on yli kuusikymmentävuotias, paljastamatta mitään liikaa tai liian vähän. Hän käy läpi elämän karikot, surut ja murheet, eroamiset, vanhempien kuoleman. Onnenhetket ja rakkaudet. Arvet kasvoillaan, kolhut kehossaan. Suhteen äitiinsä. Mielenliikkeet unettomina öinä ja paniikkikohtaukset. Kuolemanpelon. Satunnaiset koomiset ja tragikoomiset sattumukset. Tehdyt virheet, koetut onnistumiset. Hän kertoo henkilökohtaisista asioista rauhallisen lempeästi; seksuaalisuudesta, sen kehittymisestä ja muuttumisesta. Ja millä rakkaudentäyteisellä lämmöllä hän kirjoittaa vaimostaan Siri Hustvedtista! Niin, ja Brooklynista!

Kirja herättää lukijassa tunteita laidasta laitaan, ainakin minussa paremmin kuin mikään lukemani kirja pitkään aikaan. Siinä on lämmintä, pieninä pilkahduksina esiin tulevaa huumoria. Ilman pieniä naurun pyrskähdyksiä ei tätä kirjaa voi lukea. Mutta se herättää myös myötätuntoa ja lempeyttä kirjailijaa kohtaan. Se on surullisen kaihoisa, se herkistää. Se käsittelee kuolemaakin. Mutta tapa, jolla Auster sen tekee, on inhimillisen oivaltavaa ja realistista. Suhtautuminen vakaviin asioihin on jotenkin sellaista ”tämä on vain elämää, ei sen enempää” -tyyppistä. Kirjan lukeminen avartaa jotenkin omaakin ajattelutapaa elämästä ja saa kaiken näyttämään vähän paremmalta ja vähemmän huolestuttavalta.

Talvipäiväkirja oli siis lukukokemuksena aivan loistava. Kieli on kaunista ja runollistakin, mutta ei pröystäilevää tai kikkailevaa, sellaista joka todella osuu ja uppoaa minuun. Heikkouksia on vaikea kirjasta löytää, mutta Austerin kuvaillessa kahtakymmentäyhtä eri asuntoaan, olisin ehkä kaivannut pientä tiivistämistä, mutta kaikenkaikkiaan Austerin tyyli on rakastettavan tarkkaa, hän osaa pukea ilmiömäisesti ajatukset sanoiksi. Talvipäiväkirja vahvisti sen, että Paul Auster on yksi suosikkikirjailijoistani.

★★★★★ - 


15 kommenttia:

  1. Kuulostaapa ihanalta; kirjoituksesi vahvisti haluani lukea tämä kirja!

    VastaaPoista
  2. Jos pidät Austerista (voiko joku olla pitämättä?) älä missään nimessä jätä tätä lukematta. Aivan loistava kirja!

    VastaaPoista
  3. Nyt hävettää; olen lukenut kirjailijalta aiemmin vain New York -trilogian, joka jäi kummittelemaan pitkäksi aikaa mieleen. Jostain syystä sekoitan Peter Höegin ja Austerin... Jossain vaiheessa tahdon lukea Paulin kaikki kirjat, mutta aloitan Talvipäiväkirjalla. Mahtava arvio sulla ja lukunälkää kasvattava :)

    Sain kirjan eilen ja luen sen heti, kun Karra alta pois. Karrasta sen verran, että kirja vaikuttaa parhaimmalta tänä vuonna luetulta - älyttömän koskettava! Ihan mieletön!

    VastaaPoista
  4. Mulla jäi juuri yksi Auster kesken. En jaksanut alkua pidemmälle. Mutta pidän hänestä, joskus, joten luen tämän pian!

    VastaaPoista
  5. Pakko myöntää, että en itse pidä Austerista. Suorastaan inhosin Oraakkeliyötä, enkä tunne minkäänlaista halua tarttua Austeriin :D Toisaalta taas tunnen tekeväni vääryyttä tuomitessani yhden kirjan perusteella. Hyllyssä lienee jossain Sattumuksia Brooklynissa, voisin kenties antaa Austerille vielä mahdollisuuden.

    VastaaPoista
  6. Tämä täytyy laittaa lukulistalle, sillä olen jo aiemmin ilahtunut Austerin kirjasta ja tämä vaikuttaa aikas hyvältä!

    Ps. Blogissani on sinulle jotain!

    VastaaPoista
  7. Annika K, kiitos! Minulla odottelee New York -trilogia hyllyssä lukemista. Talvipäiväkirjasta on hyvä aloittaa, vaikkakin Näkymätön ja Sattumuksia Brooklynissa olivat molemmat myös erittäin hyviä! Mukava kuulla, että Karra on noinkin hyvä, tuolla se jo lukupinossa odottelee :) Arviotasi odotellessa!

    Helmi-Maaria, mikä sinulla jäi häneltä kesken? Mukava kuulla sitten Talvipäiväkirjasta mielipiteesi!

    π, Oraakkeliyötä en olekaan lukenut. Vaikken kirjamakuasi tunnekaan, suosittelen antamaan Austerille vielä yhden mahdollisuuden.

    Katri, sinä varmasti pidät tästä. Täytyypi mennä kurkkimaan blogiisi :)

    VastaaPoista
  8. Onpa hieno arvio tästä hienosta kirjasta! :)

    VastaaPoista
  9. Minä odotin Austerilta paljon, mutta New York -trilogia oli aikamoinen pettymys. Haluan antaa kirjailijalle kuitenkin toisen mahdollisuuden. Alun perin se piti tehdä kehutun Sattumuksia Brooklynissa -kirjan kanssa, mutta tämä uutuus kuulosti niin viehättävältä, että se oli pakko tilata. Toivottavasti en pety! Silmäisin vain juttuasi, mutta olen innoissani, kun sekä sinä että Sanna piditte kirjasta ilmeisen paljon!

    VastaaPoista
  10. Karoliina, Sattumuksia Brooklynissa oli kyllä myös valtavan hyvä, mutta ehkä pidin tästä vielä ripauksen enemmän. Uskon ja toivon ettet pety :)

    VastaaPoista
  11. Näin nyt vasta tämän arviosi, tämä on jostain syystä mennyt aiemmin ohi silmieni. :)

    Auster kiinnostaisi minua, mutta aiempi Auster-kokeiluni meni ihan metsään. Yritin joskus aloittaa New York-trilogiaa, mutta en vain saanut luettua sitä alkua pidemmälle. En osaa edes sanoa mikä siinä tökki. Mutta tämä Talvipäiväkirja kuulostaa aika kiehtovalta, varsinkin tämän ihastuneen arviosi myötä. Ehkäpä joskus uskallan kokeilla tätä...

    VastaaPoista
  12. Sara, minulla on sellainen mututuntuma, ettei New York -trilogia ole parasta Austeria. Tosin itse en sitä ole lukenut. Mutta anna Austerille vielä mahdollisuus, kokeile tätä vaikka! Olen pitänyt myös paljon Sattumuksia Brooklynissa ja Näkymättömästä. Tällä hetkellä minulla on kesken Oraakkeliyö, joka sekin vaikuttaa hyvältä. New York -trilogiahan kaiketi on Austerin varhaistuotantoa, nämä mihin olen itse ihastunut, on myöhäisempää. Ehkä kirjailija on kehittynyt :).

    VastaaPoista
  13. Olipas kiinnostava kirjoitus! Olen täysin samaa mieltä: kertakaikkisen hienon haikea kirja!

    Pidin tästä kirjasta juuri siksi, että se oli koettava kirja, ei niinkään luettava. Joka solulla, itsensä likoon laittaen.

    VastaaPoista
  14. Valkoinen Kirahvi, kiitos! Olen samaa mieltä: kirja on pikemminkin hieno kokemus!

    VastaaPoista