sunnuntai 26. elokuuta 2012

Tove Alsterdal: Kadonneet

Tove Alsterdal: Kadonneet
Kustantaja: Gummerus, 2012
Alkuteos: Kvinnorna på stranden, 2009
Suomentanut: Katriina Huttunen
Kansi: Tuomo Parikka
Sivuja: 354

Kadonneet kiinnitti huomioni syksyn uutuuskirjoihin tutustuessani houkuttelevalla takakansitekstillään ja kiinnostavalla kannellaan. Itse asiassa vasta luettuani kirjan huomasin, että kannessa olevista pilvistä muodostuu kasvot! Takakansitekstissä kerrotaan, että kirja kertoo kolmesta naisesta, joiden kohtalot nivoutuvat yhteen, pahuuden koko ajan väijyssä taustalla. Kaiken kauniin takana on todellisuus, jossa ihmisyys on myytävänä ja ostettavana.

Korjaisin takakansitekstiä siltä osalta, että mielestäni kirja kertoo yhden naisen tarinan. Kaksi muuta tarinaa eivät oikeastaan ole edes kokonaisia tarinoita, vaan pikemminkin sivutapahtumia, jotka ovat kyllä varsinaiseen juoneen kytköksissä. Kaksi muuta naista jäävät valitettavan taka-alalle kirjan keskittyessä kertomaan amerikkalaisen teatterilavastajan, Allyn, matkaa Eurooppaan kadonneen miehensä perässä.

Tarina on kiinnostava, joskin se mielestäni sortuu paikoittaisiin ylilyönteihin. Tapahtumat ovat välillä jopa turhankin maailmanluokan menoa suurine ja tärkeine henkilöineen, jolloin uskottavuus kärsii. Toisaalta taas jotkin asiat sujuvat kuin itsestään ja ratkeavat merkillisen helposti. Tempo on jossain määrin epätasainen. Pääosin tarina on aika hidastempoinen, mutta kirjan loppua taas riepottelevat vauhti ja vaaralliset tilanteet. Lopun tapahtumat hieman toivatkin mieleeni jonkin b-luokan toimintaelokuvan, vaikka se toisaalta kyllä sai ainakin minut jännittyneeksi ja kääntelemään sivuja vinhalla vauhdilla.

Kadonneet pureutuu kiinnostaviin aiheisiin ja tuo esille tärkeitä teemoja ihmiskaupasta orjuuteen, laittomaan siirtolaisuuteen ja rasismiin. Vaikka kurjuudella välillä ehkä hieman mässäilläänkin, on kirja minusta teemojensa puolesta positiivisesti erottuva jännityskirjojen joukosta. Luonnehtisin kirjaa ”perusdekkariksi”, joka tarjoaa hyvää ajanvietettä ja jännitystä, mutta jää vähän vaillinaiseksi etäisten henkilöiden ja paikoittain ontuvan juonen vuoksi. 

★★★-

Rakkaudesta kirjoihin -blogissa on myös tuore arvio kirjasta.

2 kommenttia:

  1. Ihan totta, tässä olisi ollut aiheensa puolesta aineksia vaikka mihin! En ymmärrä, miksi romaania mainostettiin kolmen naisen tarinana kun kaksi sai tekstissä vain pienen sivuosan. No, voihan kirjailija tästä vielä parantaa mutta minen taida jaksaa jatko-osiin aikaa tuhlata :)

    VastaaPoista
  2. Annika, niinpä. Odotin koko ajan, että koska kaksi muuta naista astuvat kehiin, mutta näin ei sitten oikeastaan missään vaiheessa tapahtunut.

    VastaaPoista