maanantai 7. toukokuuta 2012

Annica Wennström: Lapinkylä

Annica Wennström: Lapinkylä. Sukutarina
Kustantaja: Bazar, 2012
Alkuteos: Lappskatteland. En familjesaga, 2006
Suomentanut: Outi Menna
Sivuja: 334

Lapinkylä on tarina eräästä saamelaisesta suvusta, pikemminkin suvun naisista. Teoksessa liikutaan usealla aikatasolla. Tarinaa aletaan seurata nuoren saamelaistytön, Njennan, kautta. Eletään 1860 -lukua, saamelaistyttö Njenna elelee perheineen tuntureilla kodissaan ja porojensa ympäröimänä. Perheen pororenki, Elias, on ajatellut viedä Njennan vihille. Njenna sen sijaan on sydänjuuriaan myöten ihastunut mystiseen mieheen, Aanta Naahkeseen, jolla uskotaan olevan yliluonnollisia kykyjä. Traaginen tapahtuma ajaa kuitenkin Njennan erilleen niin Aantasta kuin perheestäänkin. Vaikka Njenna pakeneekin, Aantaa hän ei koskaan unohda.

Viisikymmentä vuotta myöhemmin Njenna on jo vanha nainen, joka asuu tyttärensä, Ristinin, ja tämän perheen kanssa. Njennassa kytee sisällä vahva kaipuu juurilleen, saamelaisuus asuu hänessä tiukasti. Menneisyydestään Njenna vaikenee silti täysin, jopa omalle tyttärelleenkin.

1950 -luvulla Njennan tytär, Ristin, on jo ikääntynyt. Ristin asuu poikansa, Nilsin, sekä tämän vaimon Iriksen perheen luona. Njennan tavoin myös Ristin kantaa sisällään jotain vaiettua, suljettua ja häpeällistäkin kaikua menneisyydestään.

Sivutarinana kirjassa seurataan 2000 -luvulla elävää naista, joka on Njennan tyttären, Ristinin, lapsenlapsen lapsi. Hän matkustaa sukujuurilleen yrittäen ratkoa auki sukunsa menneisyyttä. Jatkuva levottomuus ja mihinkään kuulumattomuuden tunne on jäytänyt naista jo niin kauan, että hänen on viimein pakko saada selville, mistä hän on tullut ja mihin hän kuuluu. Suvusta ja suvun vaiheista on vaiettu aina, ja vaikenemisen muuria tuntuu olevan mahdoton vieläkin murtaa. Mistä nainen on perinyt mystiset ja erikoiset jäänsiniset silmät?

Lapinkylä on vahva ja erikoinen tarina, kuin pieni elämysmatka tuntureille, porojen ja saamelaisten maailmaan, jossa voi kohdata jopa maahisia ja keijujakin. Minä nautin suuresti tästä niin erilaisesta miljööstä, aiheesta en ole kirjoja juurikaan lukenut. Saamelaisten kohtaloakaan en ole ennen kirjan lukemista oikeastaan ajatellut. Kuinka pieni joukko he ovatkaan, etenkin juuri metsäsaamelaiset, joita kirjan henkilötkin olivat ja kuinka he ovat joutuneet taistelemaan oikeuksistaan ja väistymään uudisasukkaiden tieltä, kun he ovat tulleet ja vallanneet heidän maansa. Tekstiin on ujutettu saamelaisia sanoja, jotka elävöittävät tekstiä valtavasti. Kirjan alussa on pieni saamenkielisten sanojen sanasto sekä myös sukupuu.

Teksti on melko hidaslukuista, minulla meni kirjan lukemiseen viikko, vaikka sivuja ei ole kuin reilut kolmesataa. Varsinaisesti teksti ei ole vaikealukuista, mutta olen samaa mieltä kuin Sara blogiarviossaan, että teksti on jonkin verran raskassoutuista.

Kirjan kertojaääni, sukutaustojaan selvittelevä nainen nykyajasta, oli minusta vähän etäinen henkilö. Mietin, kuinka tärkeä hän loppujen lopuksi juonen kannalta edes oli, minä koin ainakin kaikken kiinnostavimpana Njennan suvun tarinan. Kertojaäänen naisesta ei paljastettu oikeastaan mitään muuta kuin hänen voimakas tarpeensa saada rakennettua sukunsa palapeliä. Hän jäi melko irralliseksi, ja hänen tarinassaan toistoa oli ehkä aavistuksen liikaa.

Suosittelen kirjaa silti ehdottomasti kaikille! Lapinkylä on erilainen, mieleenpainuva ja vahva. Lukukokemus on vaikuttava ja avaa ovia uusiin maailmoihin. Kirjan tunnelma on ainutlaatuisen lähelle tuleva.

”Yksinäisyys maalasi hänen muotokuvansa. Yksin ollessaan hän saattoi kulkea omia polkujaan, ja hän oli huolissaan siitä kuinka umpeen kasvaneilta ja vierailta ne tuntuivat. Toisinaan hän mietti, kuka hän oikeastaan oli. Mikä paikka oli hänen ikiomansa? Ja löytäisikö hän sitä koskaan? Hän ei kuitenkaan pukenut ajatuksiaan sanoiksi, ne olivat pikemminkin tunteita, jotka liikkuivat hänen sisällään vaivalloisesti.”

 ★★★★


7 kommenttia:

  1. Haluan nyt ehdottomasti lukea tämän. Aihe kiinnostaa ja tuo tekstinäytekin on aivan upea. Lukulistalle siispä, kiitos vinkistä!:)

    VastaaPoista
  2. Vaikuttaa valtavan kiinnostavalta, kiitos tästä arviosta :)

    VastaaPoista
  3. Olen samaa mieltä kuin edelliset. Tämä pohjoisen kulttuuri on todella kiinnosta teema kirjassa, joten täytyypä muistaa seuraavalla kirjastoreissulla.

    VastaaPoista
  4. Tämähän on ihan pakko lukea, sanoo saamelainen. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  5. Sanna, nimenomaan persoonallisen aiheen vuoksi tämä kannattaa ehdottomasti lukea!
    Unni, suosittelen :)
    Kirjanainen, minulle tämä oli oikeastaan ensikosketus aiheeseen kaunokirjallisuudessa. Siksi tämä tekikin niin suuren vaikutuksen.
    Elma Ilona, saamelaiselle tämä on varmasti vielä suurempi ja täydellisempi kirja!

    VastaaPoista
  6. Piti tulla heti lukemaan tämä arviosi, kun tajusin että sinäkin olet tästä kirjoittanut. :)

    Tuo on kyllä täysin totta, että tämän "nykyajan" kertojan osuuksissa on hieman turhaakin kertausta ja siksi se ehkä sekoitti hieman ja jouduin palailemaan sukupuuhun jäsentääkseni ajatukseni. Ja samoin minulla tämän lukemiseen meni useampi päivä, vaikka yleensä luen todella nopeasti. Varsinkin jos oli yhtään taustameteliä, niin ei tahtonut pystyä keskittymään tekstiin. :o Kai se johtuu sitten juurikin tuosta tekstin hienoisesta raskassoutuisuudesta.

    VastaaPoista
  7. Jonna, kiitos kommentistasi. Oli kyllä hyvä, että tässä kirjassa oli tuo sukupuu, mistä välillä tarkistaa sukulaisuussuhteita :).

    VastaaPoista