maanantai 23. huhtikuuta 2012

Petja Lähde: Poika

Petja Lähde: Poika
Kustantaja: WSOY, 2012
Sivuja: 189

Eräänä kuumana kesäpäivänä jo hieman kaljuuntunut mies ajaa punaisella Golfilla vanhaa Turuntietä kohti Turkua. Mies on sonnustautunut vaaleanpunaiseen kylpytakkiin, T-paitaan, boksereihin ja sandaaleihin. Takapenkillä lastenistuimessa nököttää kolmen kuukauden ikäinen poika, niin ikään kylpytakki yllään.

Tuo mies on Janne, joka on juuri kidnapannut poikansa. Vaimo, Saija, oli aiemmin päivällä ottanut puheeksi eron ja uhkaillut myös aikovansa vauvan yksinhuoltajaksi. Tästä säikähtäneenä Janne nappasi vauvan kainaloonsa ja lähti.

Kovinkaan pitkää aikaa ei ehdi kulua, kun Janne huomaa unohtaneensa vaipat kotiin. Ei hätää, väliaikaisia vaippoja saa tekaistua melkein mistä vain, vaikka aamutakin kankaasta tai huoltoaseman käsipyyhkeestä. Vauvan ruokkiminen osoittuu isommaksi ongelmaksi, vauva kun ei suostu syömään tuttipullosta, hän kelpuuttaa ainoastaan rinnan. Janne on ollut jo niin kauan kateissa, että epäilee vaimon soittaneen jo poliisit hänen peräänsä. Alkaa olla liian myöhäistä palata takaisin ja saada tehty tekemättömäksi. Entisenä vankilakundina kun kidnappauksesta saatu rangaistus ei välttämättä ole ihan pieni.

Pienoisromaani Poika on kaikkea muuta kuin pieni. Se on tragikoominen ja omaperäinen esikoisromaani, jonka lyhyen sivumäärän aikana ehditään käsitellä tunteita laidasta laitaan ja käydä läpi mitä traagisimpia ihmiskohtaloita. Mielestäni traagisuutta oli jopa aavistuksen liikaa, kaikilta kirjan henkilöiltä kun tuntui löytyvän hyvinkin traumaattinen menneisyys. Kukaan ei ollut itsessään paha tai tehnyt varsinaisia virheitä, kaikki olivat ikään kuin olosuhteiden uhreja.

Kirjan parasta antia oli lukea taitavaa kuvausta vanhemmuudesta, kuinka välillä on laitettava käsi vauvan rintakehälle vain tunnustellakseen hengittääkö hän ja kuinka epävarmaksi sitä itsensä tuntee. Ja myös vanhemmaksi kasvusta, siitä kuinka huonoistakin olosuhteista ponnistanut ihminen onnistuu rakastamaan ehdoitta lastaan, varjelemaan ja hoitamaan tätä.

Juoni on kehitelty onnistuneesti. Paikoittain melko jännittäviä ja toiminnantäyteisiäkin tapahtumia seurataan vuoroin Jannen ja vuoroin Saijan näkökulmasta. Välillä taas rauhoitutaan menneiden muisteluun. Vaikka lukiessa jo melko hyvissä ajoin hiipiikin mieleen aavistus siitä, miten tarina todennäköisesti päättyy, mielenkiinto säilyy silti mainiosti yllä. Kirja on aivan ehdottomasti luettava yhdeltä istumalta, jottei intensiivisyys hajoa. Hienoisesta ennalta-arvattavuudesta huolimatta vihoviimeinen loppuratkaisu jää kutkuttavasti keikkumaan aukinaisena.

★★★★ -

Kirjasta lisää Uppoa hetkeen -blogissa sekä Mari A:n kirjablogissa.

8 kommenttia:

  1. Haluan ihan ehdottomasti lukea tämän, vaikuttaa just kivan erilaiselta kirjalta. Ja kun nyt sinäkin kehut niin innostuin vielä enemmän :).

    VastaaPoista
  2. "Kovinkaan pitkää aikaa ei ehdi kulua, kun Janne huomaa unohtaneensa vaipat kotiin. " Hahhah! :D
    Kiinnostavan oloinen, kuten Sannakin tossa yllä sanoi :) Varmaan kiva lukea joskus muutaman vuoden päästä samanlaisena epävarmana vanhempana. " Meneeks tää rikki voi missä vaippa, mihin tää tulee naamalleko"
    Nyt on muuten aika paljon tällaisia "lyhyitä" romaaneja :o Haahtelat, Mielensäpahoittaja, Kansalliskirja. Jännä juttu. Tai mun mielestä ennen ei oikein ole ollut.

    VastaaPoista
  3. Tämä kuulostaa ehdottomasti mielenkiintoiselta, pitää muistaa laittaa tää varaukseen kun kirjastot taas avautuu.
    Tuohon Annin huomioon, niin voisikohan johtua osittain myös siitä, että nykyään tuntuu että kaikilla on aina kiire. Niin sitten osittain nämä lyhyet kirjat tarjoaa kiireiselle lukukansalle elämyksiä, ne kun hotkaisee hetkessä.

    VastaaPoista
  4. Kieltämättä tänä keväänä on ilmestynyt useita, hyvinkin kiinnostavia, pienoisromaaneja. Ja hyvä niin, niitä on nautinto lukea pidempien kirjojen jälkeen.

    VastaaPoista
  5. Sama kirja odottaa tuossa minullakin lukuvuoroa. Alan vain innostua näistä teidän bloggauksista. Vaikuttaa mukavan erilaiselta kirjalta.

    VastaaPoista
  6. Unni, kiva kuulla sinunkin mielipiteesi sitten tästä!

    VastaaPoista
  7. Oho, tämähän vaikuttaa kiinnostavalta! Jotenkin alkutilanteen kuvaus jää mieleen pyörimään :)

    VastaaPoista
  8. Villasukka kirjahyllyssä, kirjan alku oli kyllä todella mieleenpainuva!

    VastaaPoista