maanantai 30. huhtikuuta 2012

Maarit Turtiainen: Punainen paasto

Maarit Turtiainen: Punainen paasto
Kustantaja: WSOY, 2012
Sivuja: 375

Elif Shafakin Kirotussa Istanbulissa kuvattiin niin viehättävällä tavalla Istanbulia, että olin aivan myyty kun sain Punaisen paaston käsiini. Takakansiteksti lupaili hyvää ja kirjan kansikin oli houkuttelevan kaunis.

Kirjassa sykähdyttävintä olikin juuri miljöö, mystinen Istanbul, jossa yöllä loistaa suurkaupungin valomeri ja päivällä kapeilla kaduilla tungeksivat eloisat katukaupustelijat hedelmä- ja tavarakojuineen. Vanhat miehet istuvat kadulla pelailemassa backgammonia ja naapurit jutustelevat ikkunoista toisilleen. Ilmassa leijailevat mausteiden tuoksut ja kaikuvat heleät rukouskutsut, upeat moskeijat kutsuvat väkeä luokseen.

Istanbulilla on myös varjopuolensa. On katupölyä ja saasteita. On paljon köyhyyttä ja kurjuutta. Ihmiskohtalot voivat olla karmaisevia. Poliisit käyttävät tavallisiin kansalaisiin usein mielivaltaisia keinoja. Rajuissa mielenosoituksissa teilataan kansan yritys saada ääntään kuuluviin väkivaltaisin kahakoin.

Kirjan päähenkilö on nuori nainen, Satu, joka on kotoisin Pohjois-Karjalasta ja asunut aiemmin Tukholmassa. Satu on päätynyt Istanbuliin opiskelemaan valokuvausta. Hän elää piinaavaa kaksoiselämää: kotona Tukholmassa odottaa työpaikan lisäksi tuttu ja turvallinen poikaystävä, Peter. Istanbulissa Satu on tutustunut ja menettänyt sydämensä tummalle ja tuliselle Umutille, jonka suku ei hyväksy Satua. Elämä on jatkuvassa ristipaineessa elämistä: kuunnellako järjen ääntä ja palata Ruotsiin vai sydämen ääntä ja jäädä Istanbuliin. Umutin hankala perhe ja islaminuskon rajoitukset ja ehdot tekevät elämästä mutkikasta. Istanbulissa Satu on melkoisen yksin, ystävinä hänellä on lähinnä opiskelutoverit sekä suomalainen Virpi, joka on lähtenyt Turkkiin avioeron jälkitunnelmissa. Toisaalta kaupunki vetää Satua puoleensa magneetin lailla, ja lähteminen sieltä on riipaiseva ajatus.

Sadun kehitystä on kiinnostavaa seurata. Alkuun epävarmasta nuoresta neidosta kasvaa vahva ja puoliaan pitävä nainen, joka oppii vähitellen, mikä elämässä on tärkeää ja mikä ei. Sekä Kirotussa Istanbulissa että Punaisessa paastossa pidin siitä, että mielestäni turkkilaisten kuvaus oli onnistunutta, se ei ollut liian ihannoivaa eikä toisaalta myöskään tuomitsevaa.

Punaisessa paastossa oli minun makuuni vähän liikaa romantiikka ja ihmissuhteiden vatvomista. Kahden miehen välillä edestakaisin soutaminen ja huopaaminen alkoi hieman väsyttää. Mielestäni toisen miehen jättäminen tapahtui lopulta yllättävän ja hieman epäuskottavankin helposti, eikä päähenkilöllä tuntunut sen jälkeen enää olevan pienintäkään murhetta asian suhteen. Paikoittain Satu ärsytti naivilla käytöksellään, mikä tietysti on hyvinkin voinut olla tarkoituskin.

Vaikka minä sainkin lievän romantiikkaähkyn lukiessa, vaikuttava miljöön ja turkkilaisen kulttuurin kuvaus jätti kirjasta kuitenkin positiivisen lukukokemuksen. Ja vaikka minä sen lievän ähkyn sainkin, kaikki muut tuskin saavat. Uskon, että moneen lukijaan Punainen paasto tulee tekemään vaikutuksen. Tämä on varmasti loistava kirja lukea kesällä uimarannalla aurinkotuolissa tai mökillä riippukeinussa.

★★★


6 kommenttia:

  1. Hyvä arvostelu! Miten musta tuntuu, että sä et ole noiden romanttisten kirjojen perään ;)? Tuntuu, että joka kirjassa oli liikaa romantiikkaa tai sua ällötti imelyys :D

    VastaaPoista
  2. Myönnettäköön, etten ole imelien kirjojen ystävä :) Tämä ei tosin mielestäni ollut imelä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos arvostelustasi! Hyvin kuvaava ja realistinen, olen puolessavälissä kirjaa ja kaipasin jotain tukea lukemiselle;-)Tykkään yleensä romantiikasta, mutta Sadun jahkailu miesten välillä ei vaikuta ihan ralistiselta(tarvitseeko edes olla realistinen, mutta..)ja toisaalta häiritsee kun päähenkilön toistuvasti todetaan mielivän Umutin vaimoksi, niin hän epäiröi kuitenkin niiiin paljon eikä saa sanottua miehelle että joo, olisi ihana olla vaimosi! No tää onkin kirja;-)Tässä vaiheessa luulin kurdinuorukaisen alkavan näytellä isompaakin osaa kirjassa, mutta arvostelusi perusteella käykin toisin. Jatkan lukemista:-)
    -perhonen

    VastaaPoista
  4. Perhonen, kiitos kommentistasi. Samoja mietin kuin sinä :)

    VastaaPoista
  5. ps. Oletko lukenut Savon sanomien ja Aamulehden arvostelut kirjasta? Ensimmäinen paljasti juonesta kyllä aika paljon;-) No, ja Aamulehden arvostelu selittää ehkä sitä ähky-oloa, ei vain romantiikan osalta, mutta siitä että kirjaan on haluttu monia juttuja sisällyttää.
    pps. suositteletko kirjojen arvostelujen lukemista kesken/kirjan lukemisen jälkeen?

    VastaaPoista
  6. Käväisin heti lukemassa ne, en ollut niitä ennen lukenutkaan. Totta, juonta avattiin melko paljon tuossa Savon sanomien arvostelussa!

    Minä luen vähän kirjasta riippuen arvioita joskus ennen lukemisen aloittamista, joskus kesken kirjan ja joskus vasta lopetettuani lukemisen. Jos haluan tietää, kannattaako kirjaan ylipäätään tarttua, luen muita arvioita ensin. Jos taas olen päättänyt lukea jonkun kirjan, käyn yleensä lukemassa arvioita vasta luettuani itse kirjan. Joskus taas voi käydä niin, että suunnittelee vaikkapa kirjan kesken jättämistä, mutta ennen sitä käy vielä lukemassa muutaman arvion. Eli tiivistettynä, riippuu tilanteesta ja kirjasta :)

    VastaaPoista