sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Jussi Adler-Olsen: Vanki

Jussi Adler-Olsen: Vanki
Kustantaja: Gummerus, 2012
Alkuteos: Kvinden i buret, 2007
Suomentanut: Katriina Huttunen
Sivuja: 424

Carl Mørck on jyllantilainen rikospoliisi, joka asustelee persoonallisen ex-vaimonsa teini-ikäisen pojan sekä alivuokralaisensa kanssa. Carl on omalaatuinen poliisi. Hän myöhästelee ja vähät välittää siisteydestä. Hän on kova suustaan, viljelee mustaa huumoria ja kiroilee rutkasti. Hän on tympeä, juro ja vastahakoinen.

Carl Mørck on kuitenkin varsin etevä poliisi. Hänen uransa käännekohta oli eräs välikohtaus, joka tapahtui Carlin ja hänen kahden kollegansa ollessa työtehtävissä tutkimassa murhapaikkaa. Episodissa kuoli toinen kollegoista, toinen halvaantui ja makaa liikuntakyvyttömänä sairaalassa. Tekijä on edelleen kateissa. Tapahtuman jälkeen jotain Carlissa kuoli ja häpeän ja syyllisyyden raskas taakka painaa harteita. Olisiko Carl voinut estää työtoverinsa kuoleman ja toisen haavoittumisen?

Kollegat alkavat olla varsin turhautuneita vätystelevään Carl Mørckiin. Häntä ei niin vaan kuitenkaan potkita ulos, vaan työpaikalla kehitellään suunnitelma B. Eräänä päivänä väkivaltarikosyksikön päällikkö Marcus Jacobsen ilmoittaa Carlille, että rikospoliisiin perustetaan uusi yksikkö, joka on nimetty Osasto Q:ksi. Osaston tarkoitus on tutkia vanhoja, ratkaisemattomia rikoksia. Carl on nimitetty osaston johtajaksi, toistaiseksi myös sen ainoaksi työntekijäksi. Osaston tilat sijaitsevat ainakin väliaikaisesti poliisitalon kellarissa.

Carlin ei auta muu kuin siirtyä kellariin työskentelemään uuteen yksikköönsä. Pian Carl huomaa nauttivansa uudesta työtehtävästään, kellarissa kun saa rauhassa tupakoida, nostaa jalat pöydälle ja surffailla netissä. Jotain näennäisiä työtehtäviä Carlin on kuitenkin tehtävä, joten Carl kiristää itselleen sekä apurin että työsuhdeauton. Hänen apuriksensa ilmaantuu syyrialainen mies, Assad, koko nimeltään Hafez el-Assadin. Hän on varsin puuhakas, innokas, tunnollinen sekä hyväntuulinen mies, joka melko nopeasti alkaa tympimään Carlia.

Koska jotain on pakko tehdä, Carl alkaa Assadin avustuksella tutkimaan viisi vuotta sitten kadonneen demokraattien varapuheenjohtajan, Merete Lynggardin, tapausta. Merete on ihailtu ja viehättävä sekä varsinainen uraohjus. Hän asuu yhdessä auto-onnettomuudessa vammautuneen pikkuveljensä, Uffen, kanssa. Samaisessa onnettomuudessa heidän vanhempansa kuolivat. Merete selvisi onnettomuudesta ilman suurempia vammoja. Eräänä päivänä Merete lähtee hieman hämärissä olosuhteissa veljensä kanssa laivalla Berliiniin ja katoaa laivamatkalla kuin tuhka tuuleen. Jutun tutkiminen lopetettiin, koska päällisin puolin näytti siltä, että Merete on tehnyt itsemurhan. Karmiva totuus alkaa kuitenkin pikkuhiljaa aueta Carlille ja Assadille.

Vanki on kiinnostavasti rakennettu rikosromaani. Lukija on koko ajan askeleen edellä Carlia ja Assadia, mutta liian nopeasti tapahtumia ei lukijallekaan paljasteta. Loppua kohden jännitys muodostuu melko piinalliseksi, ehtivätkö Carl ja Assad ajoissa keksimään ratkaisun? Juonta avataan juuri sopivalla tahdilla ja lukijaakin johdatellaan välillä harhapoluille. Tunnelma on hyytävä ja säilyy aivan viimeiselle sivulle saakka.

Dekkareissa minua yleensä häiritsevät liian suuri henkilömäärä sekä henkilöiden jääminen etäisiksi. Tässä kirjassa ei ollut kumpaakaan ongelmaa. Itse asiassa ihastuin ynseään ja ärtyneeseen Carliin kovasti. Minulle tuli hänestä mieleen aivan Tohtori House! Myöskin Carlin hupaisa apuri, Assad, on loistava hahmo. Hän on päällisin puolin reipas ja hupaisan tarmokas, toisaalta pariin otteeseen vihjaillaan hänen synkästä menneisyydestään.

Kirjassa seurataan vuoroin Carlin ja vuoroin Mereten tarinaa, mikä on mielestäni oiva ratkaisu. Täten kiinnostus pysyi loistavasti yllä koko ajan. Tapahtumat olivat osittain hieman epärealistisia, mutta minä viihdyin silti valtavan hyvin kirjan parissa. Mitä sitä enempää voi dekkarilta toivoa, kuin jännittävän ja yllättävän juonen, sopivasti huumoria sekä ilahduttavan omaperäiset henkilöt?

Kirjalle on ilmestynyt Tanskassa jatko-osia jo ilmeisesti muutamakin. Suomennoksia siis odotellessa!

★★★★ +

Myös Kirsin kirjanurkassa on luettu tämä.

3 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa, en olekaan lukenut tätä Adler-Olsenia aikaisemmin. Ja tuo Tanska on mukavaa vaihtelua näihin ruotsalaisiin ja norjalaisiin dekkareihin.

    VastaaPoista
  2. Unni, minulle tämä oli positiivinen yllätys. Ehdottomasti mielestäni keskitasoa parempi dekkari!

    VastaaPoista