maanantai 16. huhtikuuta 2012

Jan Salminen: Äidinmaa

Jan Salminen: Äidinmaa
Kustantaja: Tammi, 2012
Sivuja: 392

Benjamin on jo vanha mies. Hän asuu surkeassa huoneessa asuntolassa ja käy kuuliaisesti töissä. Nykyään Benjamin työskentelee kahden naisen, Nean ja Sofian, kotipalvelijana, mutta nuorempana hän on tehnyt ruumiillisempaa työtä. Muistoissaan Benjamin palaa välillä tähän meidän aikamme yhteiskuntaan, tosin hän muistaa vain palasia sieltä täältä. Muisteloita varjostavat rankat lapsuudentraumat hyväksikäyttöineen ja alistamisineen. Alakuloa lisää kadonneen ystävän, Railon, kohtalo.

Toisaalla hieman yli kolmekymppinen nainen, Anna-Liisa, elää aivan erilaista elämää. Hän toimii Benjaminin vahtina apuvälineinään polttopiiska ja šokkivyö. Anna-Liisa elää heimossa, johon kuuluvat kolme muuta naista: Belinda, heimon johtohahmo, kiihkeä ja tunteikas Eleonoora sekä murrosikäinen Maria-Teresa. Heimon naiset kuluttavat aikaansa muun muassa vitsailemalla miesten turhuudesta ja inhottavuudesta, kiroilemalla ja harrastamalla keskenään seksiä. Anna-Liisa on erilainen kuin heimon muut naiset. Hän on tunteikas ja empaattinen. Sisimmässään hän on rakastunut vain yhteen naiseen.

Olin tumma häivähdys näkökentän laidalla, epämiellyttävä aavistus, kyhmy kauniin ihon alla. Olin kirkas aamu, joka sittenkin ounasteli sadetta.

Benjamin ja Anna-Liisa asuvat Äidinmaassa. Minkälainen paikka on tämä Äidinmaa, joka joskus oli Suomi? Äidinmaassa naiset ovat hallitsijoita ja voittajia, miehet alistettuja, vailla mitään oikeuksia. Miehet asuvat eri seuduilla kuin naiset. Miesten alueet ovat ankeita: ne ovat täynnä luhistuneita rakennuksia, saasteiden ja myrkkyjen pilaamia alueita ja kuivuneita jokia. Miehille pistetään antiandrogeenipistoksia, jotta saadaan heidän likaiset ajatuksensa kuriin. Miehet pakotetaan siittiönluovuttajiksi, mutta heillä ei ole oikeutta isyyteen eikä edes tutustua lapsiinsa.

Äidinmaassa on paljon erilaisia säädöksiä ja normeja. Rakkaus on yhteisomistajuutta, yksiavioista rakkautta paheksutaan. Heitäkin Äidinmaasta löytyy, nimittäin pariseksuaaleja. Pariseksuaaleja eli monoja pidetään perversseinä ja sairaina. Niin ja sanomattakin on selvää, että rakkautta ja seksuaalista kanssakäymistä miesten kanssa ei hyväksytä. Monet ulkonäköön liittyvistä asioista ovat Äidinmaassa säännösteltyjä. Peilejä ei saa olla, meikkaus on kiellettyä. Miesten seurassa kasvot peitetään ja kaikki ulkonäöllä huomiota herättäminen on pahasta.

Kulutustarvikkeita on hyvin rajallisesti, joten Äidinmaassa viljellään ja kasvatetaan itse. Vedenkulutusta joudutaan säännöstelemään ja autolla ajoa rajoittamaan. Sen sijaan lääketiede on huipussaan. Raskaaksi tulemiseen ei tarvita enää miehiä, koska keinosiemenneste on keksitty. Äidinmaassa syntyy pääasiassa vain valioyksilöitä, koska sikiöiden kasvamista kohdussa pystytään seuraamaan tarkasti.

Äidinmaassa on johtajia ja valtaapitäviä, jotka kontrolloivat tarkkaan ihmisten tekosia. Kirjojen lukeminen on kiellettyä, erityisesti mikäli ne ovat miesten kirjoittamia. Historiasta vaietaan, ajatellaan että ihmisten on parempi olla tietämättä, minkälaista elämä on joskus ollut. Myöskin ajankohtaisia tapahtumia peitellään ja salataan kansalaisilta.

Takaisin vielä miehiin. Miehiä ei kutsuta Äidinmaassa miehiksi, vaan koiraiksi. Koiraisiinsekaantuminen on valtava rikos. Koiraita pidetään tyhminä ja yksinkertaisina, heille tulee puhua kuin lapsille. He asuvat omilla seuduillaan ja saavat radion välityksellä uutisia ja tiedotteita. Koirailla ei ole nimiä eikä identiteettejä. Heidät laitetaan jo pienestä pitäen asumaan kasvatuslaitoksiin, heillä ei ole oikeutta elää perheensä kanssa. Hyvissä ajoin heidät laitetaan työskentelemään esimerkiksi tehtaisiin tai kaivoksiin. Joskus koiraille määrätään naisvahti, joka katsoo koiraan perään. Koiraat ovat hyvin nöyrtyneitä osaansa.

Niiden aivorakenne on surkastunut, tai ehkä pikemminkin alikehittynyt versio naisten aivojen rakenteesta. Olisi hukkaan heitettyä vaivannäköä yrittää opettaa niille sellaisia asioita kuin filosofiaa tai psykologiaa, taiteita tai tieteitä. Ne ovat ikään kuin syntymävammaisia, ajatusrakenteiltaan rikkinäisiä. Niin kuin vajaita naisia.

Anna-Liisan elämä muuttuu kertaheitolla, kun hän eräänä päivänä löytää pikkupojan teljettynä häkkiin. Myös Benjamin kiintyy poikaan valtavasti. Samaan aikaan kansalaisten keskuudessa alkaa tapahtua hurjia. Sekä koiraita että naisia surmataan raa'asti, tosin koiraiden surmia peitellään. Alkaa hurja tapahtumien sarja, jonka jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen.

Äidinmaa on omaperäinen dystopia, eräänlainen kärjistetty skenaario. Tarina etenee jouhevasti ja herkeämättömästi. Lukujen välissä on eräänlaisia historiallisia artikkeleita, joiden avulla taustoitetaan sitä, miten tähän on päädytty, kuinka naiset ovat vähitellen astuneet valtaan ja syrjäyttäneet miehet.

Rivien välistä pulppuaa raivoisaa yhteiskuntakritiikkiä nykyajan pitkälle menneestä tasa-arvokeskustelusta, vähemmistöjen syrjimisestä, rasimista, liiallisesta kulutuksesta, ympäristön suojelusta. Teksti on kärjistettyä, juuri osuvalla tavalla. Kieli on karskia sekä rujoa, toisaalla taas kauniin runollista, kuin taidetta. Tapahtumat herättävät ajoittain melkoistakin inhoa ja vastenmielisyyttä. Siellä täällä on vastapainona pienen pieniä huumorinpilkahduksia. Kirjan aihe on omaperäinen ja aivan takuulla mieleenpainuva.

Tämän tyyppistä kirjallisuutta olen lukenut hyvin niukasti, mutta ihastuin tähän kovasti. Hentoinen miinus siitä, että teksti oli välillä hieman liian rönsyilevää, jolloin lukemisen intensiteetti herpaantui. Olen joka tapauksessa äärettömän tyytyväinen, että löysin tämän kirjan, joka oli erilainen ja herätti paljon tunteita ja ajatuksia. Jan Salminen, kirjoitathan pian lisää kirjoja?

 ★★★★ ½

13 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa!! Kiitos tästä postauksesta, ilman tätä olisi saattanut koko kirja jäädä minulta huomioimatta. Täytyypä laittaa lukulistalle.

    VastaaPoista
  2. Kiitos mielenkiintoisesta arviosta! Minulla Äidinmaa odottaa yöpöydällä vuoroaan ja odotukseni sitä kyllä nousivat tämän myötä. :)

    VastaaPoista
  3. Näkyy olevan kirjastossa luokiteltuna Scifiksi. Yleensä kierrän sen hyllyn kaukaa :)

    VastaaPoista
  4. Minä sain tämän luettua ihan eilen, yleensä en lue tämän tyyppistä mutta ihan hyvä välillä kokeilla uuttakin.

    Minulle tämä oli vaikea kirja, varmaankin siksi että yritin järkeillä liikaa asioita. Olen ehkä huono sci-fi -lukija. Teksti oli silti vahvaa ja ajatusleikit kiehtovia!

    VastaaPoista
  5. Tämä sattui sopivasti, minulla onkin taas vähän dystopian kaipuu pitkästä aikaa ja kotimainen maittaisi. Viimeksi luin samasta aiheesta Egalian tyttäret, joka on tosin loppujen lopuksi aika kepeäsävyinen, vaikka kuvaakin vihaisten naisten diktatuuria. Tämä taitaa olla tosissaan synkkä?

    VastaaPoista
  6. Naisten vallassalo ja kasvojen peittäminen miehiltä sekä miest- tai siis koiraiden siittiöiden luovutus ja keinosiemenneste sotivat vähän toisiaan vastaan, tai tuntuvat ristiriitaisilta. En ole tainnut kuulla kirjasta mistään, kiva että nostit tämän esille, vaikuttaa mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
  7. Jossu, odotan kovasti mielipidettäsi kirjasta, kiva kuulla mitä muut ovat ajatelleet tästä. Uskon, että tämä jakaa mielipiteitä paljon.
    Unni, myös minulle scifi -hylly on ehkä viimeinen, minne kirjastossa eksyn. Silti tämä oli oiva lukukokemus!
    Norkku, järkeily ja tämä kirja eivät taida sopia yhteen. Kieltämättä itseänikin jotkut seikat välillä hieman häiritsivät, mutta niin vähän etten välittänyt :)
    Suketus, enpäs ole tuosta Egalian tyttäristä kuullutkaan! Sen voisi joskus lukea. Äidinmaa on kyllä ehdottoman synkkä kirja.
    Villasukka kirjahyllyssä, kirjassa oli joitakin ristiriitaisuuksia, joita mietin välillä itsekin. Yllättävän vähän ne kuitenkaan haittasivat, vaikka yleensä kyllä uskottavuusongelmat tarinassa pilaavat lukukokemukseni. Kyse on kuitenkin niin kuvitteellisesta maailmasta, että ehkä ajattelin, että suotakoon sinne joitakin epäloogisiakin asioita. Toisaalta olen ehkä kirjoittanut arvioni hieman niin, että se saattaa myös vääristää. Keinosiemenneste taisi olla ikään kuin pikkuhiljaa vallalle tuleva "tuote", mutta pääasiassa käytettiin vielä luovutettuja siittiötä. Naiset taas piilottelivat itseään varmasti osittain sen vuoksi, etteivät miehet saa, alkukantaisia kun ovat, päähänsä mitään saastaisia ajatuksia.

    VastaaPoista
  8. Oho, tämähän kuulostaa kunnon jysäykseltä! Luettaviin meni ja heti :)

    VastaaPoista
  9. Noora, kiva kuulla sitten pidätkö tästä yhtä paljon kuin minä :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos ja nöyrä kumarrus uskomattoman myönteisestä arviosta. Se on ja pysyy erityisen tärkeänä siksikin, että kritiikkisi on kaikkien aikojen ensimmäiseni. En voi kuin sanoa, että on kunnia lukea ystävälliset sanasi mainiosta blogistasi, joka meni muuten heti ykköslukemistokseni.

    Tervetuloa myös piipahtamaan vasta eilen perustamaani blogiini, mikäli on kiinnostusta vaihtaa ajatuksia jatkossa. Ja viitaten arviosi viimeiseen virkkeeseen: lupaan takuulla kirjoittaa lisää kirjoja. :)

    (Ja toivon, etten piipahduksellani säikytä ketään, joka ei tykästy kirjaani. Eri mieltä saa ja pitääkin olla. Kaikkea hyvää kaikille kirjabloggareille!)

    VastaaPoista
  11. Kiitos itsellesi päivän pelastaneesta kommentista, Jan. Arvostan todella sitä, että olet tullut pikkuiseen blogiini lukemaan arvioni ja vielä kommentoinutkin siihen! Onnittelut sinulle vielä hurjasti hienosta esikoiskirjastasi! Kiitos kutsusta lukemaan kiinnostavan oloista blogiasi, kävinkin jo heti eilen klikkaamassa itseni lukijaksi.

    VastaaPoista
  12. Löysinkin Tuulia tämän arviosi vasta nyt kun kirjoitan jo omaani, hieno teksti! Tämä oli upea kirja, rujo toki ja jopa pahaa oloa aiheuttava mutta teemoiltaan kiinnostava.

    Mainiota, että herra kirjailija osallistuu myös keskusteluun. :)

    VastaaPoista