perjantai 9. maaliskuuta 2012

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä
Kustantaja: Schildts, 2011
Alkuteos: Case Histories, 2004
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Sivuja: 294


Rosemary ja Victor elävät melko rakkaudettomassa avioliitossa. Lapsia parille kuitenkin siunaantuu, jo viides lapsi on tulossa. Rosemary ei kylläkään paljoa piittaa lapsistaan, paitsi nuorimmaisesta, Oliviasta, joka on oikea silmäterä. Eräänä iltana kaksi lapsista, Amelia ja Olivia, saavat poikkeusluvan nukkua yön talon pihalla teltassa. Aamulla Olivia on kadonnut.

Theo on ylipainosta kärsivä kahden lapsen isä. Theon toinen tytär, Laura, on ollut Theolle aina valtavan rakas, itseasiassa rakkaampi kuin toinen tyttäristä, Jennifer. Theo on järjestänyt lakitoimistostaan Lauralle töitä. Eräänä ihan tavallisena päivänä tuntematon mies ryntää sisään toimistoon ja puukottaa Lauran hengiltä.

Michelle on tullut raskaaksi tahtomattaan kumppanilleen Keithille. Parisuhde joutuu kovalle koetukselle, ja erään perheriidan jälkeen poliisit saapuvat heidän kotiinsa löytäen Keithin raa'asti surmattuna. Michelle kärsii tuomion, jonka jälkeen hän katoaa taivaan tuuliin.

Paljon paljon myöhemmin nämä tapaukset nousevat uudelleen pintaan ja niitä alkaa selvittää muun työnsä ohessa Jackson Brodie, yksityisetsivä, joka on toiminut ennen sotilaana ja poliisina. Jacksonin pitävät kiireisenä myös muut toimeksiannot, kuten uskottomuudesta epäiltyjen ihmisten vakoileminen. Jackson on eronnut vaimostaan Josiesta ja viettää poikamieselämää tavaten kuitenkin välillä tytärtään Marleeta.

Ihan tavallisena päivänä on upeasti rakennettu tarina. Lukijan mielenkiinto herätellään esittelemällä ensin ”keissit”, joita sitten aletaan avata pintaa syvemmältä vähän kerrallaan. Tarinan kertojana toimivat vuoroin eri henkilöt, ja onkin kiinnostavaa päästä välillä kurkistamaan tapahtumia eri osapuolten näkökulmasta.

Tapahtumat ovat uskottavia ja mielenkiintoisia. Loppuratkaisu tarjoaa yllätyksiä. Kirjan parasta antia ovat kuitenkin ehdottomasti loistavat hahmot sekä humoristinen ja sarkastinen kieli. Lukiessani tirskahdin useampaankin otteeseen hauskoille sutkautuksille.

Suosittelen kirjaa niillekin, jotka eivät yleensä juurikaan pidä dekkareista, koska tämä on mielestäni ansioituneempi monellakin tavalla, kuin ns. perusdekkari ja Kate Atkinsonin kirjoitustyyli on virkistävän hauskaa, vaikka tarina onkin jännittävä ja vakava.

Luin Helsingin sanomien arvostelusta, että Jackson Brodie -sarja on kasvanut jo neliosaiseksi, joten jään suurella innolla odottelemaan tulevia suomennoksia.

★★★★ ½

Myös esimerkiksi Annelin lukuvinkeissä ja Sinisen linnan kirjastossa on luettu tämä kirja.


6 kommenttia:

  1. Onpa hieno uusi ulkoasu blogillasi:) Ja kiitos kirjavinkistä, tästä en ole aiemmin lukenutkaan mutta vaikuttaa kiinnostavalta;)

    VastaaPoista
  2. Sanna, minä vielä etsin itseäni tämän ulkoasun kanssa. Mikään ei ole oikein vielä kolahtanut, en ole löytänyt "sitä oikeaa" vielä :) Mutta lue ihmeessä tämä kirja!

    VastaaPoista
  3. Tätä olisikin ollut aika mahdoton lukea ihan vain dekkarina, jos ei noita mustan humoristisia kevennyksiä olisi ollut; sen verran rankkoja kohtaloita kuitenkin. Minua jäi vielä jälkeenpäin vaivaamaan pikku Olivian (?) ja hänen perheensä tilanteet.

    VastaaPoista
  4. Maria, olen samaa mieltä. Minulle jäi myös hieman outo olo Olivian kohtalosta, jokin jäi vaivaamaan.

    VastaaPoista
  5. Minunkin mielestäni blogisi ulkoasu on erittäin selkeä. Teksti on helppoa lukea ja sitä paitsi hallitset hienosti juuri sen mitä minä en: vältät jaarittelua. Juuri tämän mittainen ja silti oleelliseen paneutuva on hyvä blogiteksti, jossa käsiteltävänä on yksi kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketjukolaaja, paljon kiitoksia! Sinullakin on mielenkiintoinen blogi ja hallitset taas hyvin sen (mitä minä en), että osaat kirjoittaa muitakin kiinnostavia tekstejä kuin "perus kirja-arvioita".

      Poista