Andrew Nicoll: Rouva Agathen rakkaus

Andrew Nicoll: Rouva Agathen rakkaus
Kustantaja: Gummerus, 2010
Alkuteos: The Good Mayor, 2008
Suomentanut: Maria Erämaja
Sivuja: 518

Tibo Krovic on pidetty mies. Hän on toiminut Dotin kaupungin pormestarina jo lähes kaksikymmentä vuotta. Dot on kuvitteellinen kaupunki kaukana Itämerellä. Tibolla on lämpimät välit sihteeriinsä Agathe Stopakiin, itse asiassa Tibo on epätoivoisesti rakastunut häneen. Hän kurkistelee salaa Agathen työhuoneeseen ja seurailee korkealta raatihuoneen tornista Agathen lounastaukoja.

Eräänä päivänä Agathen lounaslaatikko tipahtaa suihkulähteeseen. Tibo rientää tornista apuun, mutta lounaslaatikko on jo menetetty hänen saavuttuaan paikalle. Tibo tarjoaa Agathelle lounaan ravintolassa. Tämän jälkeen heidän suhde ei ole enää entisensä.

Rakkaus on molemminpuolinen. Agathe ihailee suuresti Tiboa ja rakastuu mieheen. Tibo rakastuu Agatheen päivä päivältä enemmän. Agathen haave on ollut pitkään muuttaa ihanaan taloon Dalmatian rannikolle. Leikillään Tibo ja Agathe suunnittelevat taloa kaikkia yksityiskohtia myöden. Ikävä kyllä Agathe on tahollaan naimisissa, tosin avioliitto on jo aikaa sitten kuihtunut ja puolisoiden välille jäljelle ovat jäänyt lähinnä inhon ja säälin tunteet. Tibo ja Agathe eivät saa kumpikaan tehtyä ratkaisevaa siirtoa, jotta heidän suhteensa etenesi, vaikka molemmat lähes pakahtuvat rakkaudesta. Kumpikaan ei hienotunteisuuttaan saa sanotuksi tärkeitä sanoja.

Ja tätä empimistä ja odottelua onkin luvassa kirjassa yllin kyllin! Minä aloin lukiessani jo turhautua. Tehkää nyt jompi kumpi jotain! Agathen ja Tibon tarinaan sotkeutuvat mukaan vielä erään ravintolan pitäjä Mamma Cesare, Agathen miehen sukulainen Hektor Stopak sekä lakimies Yemko Guillaumelle.

Kirjan loppu oli kerrassaan hämmentävä. Minun makuuni liiankin hämmentävä. Kun sain kirjan päätökseen, ihmettelin, että mitä tästä pitäisi ajatella. Ja nyt useita tunteja myöhemminkään en tiedä, mitä pitäisi ajatella. Erikoinen loppu ilman muuta on, ja mieleenpainuva. Mutta minua se ei vakuuttanut. Mielestäni itse kirja ja kirjan loppuosa olivat hieman kuin eri paria. Tarina itsessään on viehättävä ihastuttava vanhan ajan rakkaustarina, jossa kirjoitellaan postikortteja, naputellaan kirjoituskonetta ja käyttäydytään kunnollisesti. Loppu sen sijaan oli hätkähdyttävän absurdi ja hölmökin.

Rouva Agathen rakkaus on kirjoitettu taitavasti ja kirja on höystetty suurilla tunteilla ja suloisella huumorilla. Kertojaääni on rakennettu mielenkiintoisesti. Kirja on minun makuuni kuitenkin aivan liian pitkä ja kaipaisi mielestäni tiivistämistä. Kerronta oli paikoittain jopa rasittavan viipyilevää ja etenemätöntä. Kirjassa oli siis paljon hyviä elementtejä, mutta kaikenkaikkiaan olin pettynyt. Hieman realistisemmat kirjat taitavat olla enemmän minun makuuni.

★★★

Kirjaa on luettu mm. seuraavissa blogeissa: Lumiomena, Järjellä ja tunteella sekä Kulttuuri kukoistaa