Kustantaja: Bazar, 2012
Alkuteos: Vigil, 2009
Suomentanut: Tiina Sjelvgren
Sivuja 364
Anan rakastettu sairastaa parantumatonta syöpää ja hiipuu hiljalleen pois kuolinvuoteellaan. Ana ruokkii, lääkitsee, pesee ja hoivaa kuolevaa miestään viimeiseen asti. Hän ei poistu vuoteen viereltä kuin pakon edessä.
Samalla Ana palaa muistoissaan menneeseen ja käy läpi tarinaansa alkaen sodan runtelemasta El Salvadorista, jossa sotilaat tappoivat Anan perheen julmasti. Pappi, isä Lucas, löytää Anan, jonka äiti on piilottanut sotilailta turvaan, ja vie hänet orpokotiin. Myös orpokotiin hyökätään, mutta Ana pääsee pakenemaan sotilailta sisar Josephan kanssa.
Ana ja Josepha saavat turvapaikan Yhdysvalloista ja he päätyvät Josephan kotikulmille Kaliforniaan. Ana aloittaa opiskelut nunnien ylläpitämässä tyttökoulussa. Luostarinjohtaja haivaitsee kuitenkin piilevän epäroinnin Anan sisimmässä, ja haluaa viivästyttää hänen siveyslupaustaan. Ana lähetetään lastenhoitajaksi Trellisin perheeseen.
Trellisin perheestä muodostuu Analle kuin oma perhe. Ana saa huollettavakseen villin ja kurittoman Teddy -pojan, johon hän kuitenkin saa ihmeellisen yhteyden. Ana tekee nöyrästi töitä vuodesta toiseen ja seurailee Teddyn vanhempien, Adamin ja Lillianin, edesottamuksia yhdessä taloudenhoitaja Millien kanssa. Anan on koko ajan tarkoitus kuitenkin lähteä perheestä ja ryhtyä nunnaksi.
Cecilia Samartin punoo kirjan juonta mielenkiintoisella tavalla. Heti alussa paljastetaan ikään kuin lopputulos ja pikkuhiljaa lukijalle avataan, että miten tähän on tultu. Lukijan kiinnostus herätellään heti alkumetreillä ja mielenkiintoa pidetään yllä viimeiselle sivulle asti. Tarina pitää vahvasti otteessaan.
Vaikkakaan juonikuvio ei tarjoa suuria yllätyksiä, hahmot ovat hieman kliseisiä ja ennalta-arvattavia ja tarina on paikoittain melko romanttinen, pidin kirjasta todella paljon! Kirja jätti jollakin tavalla lämpöisen jäljen mieleen enkä varmastikaan unohdu nopeasti.
Olen ihastunut myös Samartinin aikaisempiin suomenntettuihin kirjoihin. Sekä Nora ja Alicia -kirjasta että Señor Peregrinosta mieleeni ovat painuneet lämmin ja iholle asti välittyvä tunnelma. Kaunis sydän ei kalpene edellisille teoksille lainkaan. Siinä on sopivassa suhteessa jotain samaa kuin edellisissä, mutta kuitenkin paljon uuttakin. Uskonkin vakaasti, että Samartinista aikaisemmin pitäneet tykästyvät ehdoitta myös tähän.
★★★★ +
Myös Leena Lumi on lukenut tämän, lue arvio täältä.