torstai 15. joulukuuta 2011

Jenni Linturi: Isänmaan tähden

Jenni Linturi: Isänmaan tähden
Kustantaja: Teos, 2011
Sivuja: 232

Kirjassa seurataan kahden sotaveteraaniserkuksen, Antin ja Kaarlon, elämää. Antti on muistinsa kanssa kamppaileva vanha mies, joka pärjäilee arjessa huolehtivan vaimon kanssa. Kaarlolla sen sijaan ei ole ongelmaa muistin kanssa, vaan yksinäisyyden.

Nykyelämän rinnalla kulkee tarina, joka sijoittuu toiseen maailmansotaan, jolloin Antti oli palveluksessa natsi-Saksan Waffen-SS-joukoissa ja Kaarlo omalla tahollaan Suomen maaperällä. Kuvaus sodasta on järkyttävää, karmivaa ja pelottavaa. Ihmisiä tapetaan kuin liukuhihnalla. Koteihin tunkeudutaan. Naisia raiskataan. Tarina jatkuu myös hetken sodan jälkeisessä ajassa.

Tärkeitä teemoja kirjassa on yksinäisyys ja vanhuus. Näiden kuvaus on mielestäni koskettavaa ja riipaisevaakin. Yksinäisen Kaarlon ajatukset ja tunteet vetosivat minuun suuresti ja tekivät oloni kurjaksi. Jos Kaarlo olisi oikeasti olemassaoleva vanhus, olisin jo varmaan hänen oven takanaan koputtelemassa ja tarjoamassa kahvitteluseuraa.

Linturi on onnistunut hienosti kuvaamaan muistisairautta sairastuneen itsensä näkökulmasta. Todellisuus on sekoittunut menneisyyteen, uniin, harhoihin. Antti -veteraanin ajatuksiin on helppo samastua ja tuntea empatiaa Linturin loistavan kirjoitustaidon vuoksi; miten ahdistavalta voikaan tuntua se, että vaikka kuinka yrittää saada asioitaan sanottua ja selvitettyä läheisilleen, kukaan ei ymmärrä. Ihmiset sekoittuvat, oma perheenjäsen muuttuukin mielen koukeroissa sotatoveriksi. Lähtö sairaalaan tuntuu sotaan lähdöltä. Sairaalan koneet kuulostavat tykin jylinältä, puhelimen pirinä sodan hälytysääneltä.

Isänmaan tähden on täynnä tarkoin harkittuja lauseita ja elämänviisauksia, jotka lukiessa yritin painaa mieleeni. Jälkeenpäin mietin, että parhaat lauseet olisi pitänyt kirjoittaa ylös. Kirja oli raskaasta aiheestaan huolimatta nopea- ja helppolukuinen. Luvut olivat miellyttävän lyhyitä. Kirjan kansi on kaunis ja kuvaa hyvin kirjan tunnelmaa.

Pienen pienenä miinuksena mainitsisin eritoten kirjan alussa ilmenevän pienen sotkuisuuden. Välillä tuntui, että tulikohan nyt tipahdettua kyydistä. On monta Erkkiä ja kuviteltuja ja oikeita asioita. On vaikea päästä perille, kuka nyt on kenenkäkin sukua ja millä tavalla. Pikkuhiljaa kirjan myötä asiat kyllä selkiävät.

Kokonaisuutena aivan ihastuttava ja taidokas esikoisteos! Sotakirjoja olen lukenut hyvin vähän, mutta tämä kyllä vakuutti minut täysin. Aion ehdottomasti lukea lisää Linturin kirjoja, mikäli hän niitä julkaisee. Tämä oli ensimmäinen tämän vuoden Finlandia -ehdokkaista, jonka olen lukenut.

★★★★ ½

5 kommenttia:

  1. Isänmaan tähden on kyllä tavattoman hieno esikoinen. Itse pidin niin ikään kirjasta, mutta sinä taisit pitää vielä enemmän. Mielestäni Linturi on taitava, mutta aavistuksen (tosiaankin vain ripauksen) hengetön/persoonaton kirjoittaja. Hänestä kuitenkin takuulla kuullaan vielä paljon.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa lupaavalta, jos sitten tämänkin ehtisi lukemaan. Yleensä vaan vierastan niin kovasti sotakirjallisuutta, että ne jäävät hyllyyn norkoilemaan avaamattomina. Mutta ehkä tämä ei olekaan pelkkä sotakirja, niin voisin jopa kokeilla. :)

    VastaaPoista
  3. En ole vielä lukenut tätä kirjaa.
    Hyvää joulua Sinulle ja läheisillesi!

    VastaaPoista