maanantai 28. marraskuuta 2011

Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän

                                     
Kuva: Helsinki-kirjat
Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän
Kustantaja: Helsinki-kirjat, 2011
Sivuja: 221

Löysin Rautasydän -kirjan kirjaston dekkarihyllystä, mikä näin jälkeenpäin ajateltuna on minusta hieman huijausta. Kirjassa kieltämättä on dekkarimaisia aineksia, mutta mielestäni kirja on kuitenkin enimmäkseen ns. hömppäkirja. Hömppäkirja, jossa on mukana myös jännitystä.

Kirjan päähenkilö on nelikymppinen leski, kahden lapsen äiti Sari. Sari asuu pienessä kylässä ja tapaa ihanan miehen. Kylässä tapahtuu sekä murha että rikosaalto ja päähenkilö joutuu hankaluuksiin. Alkaa vauhdikas seikkailu, myös rakkauselämässä.

Sekä dekkarina että chick lit -kirjana teos on mielestäni turhan kliseinen. On tapahtunut murha, ja epäiltyjä on vähän liiankin monta. Kirjassa on sekä hyviksiä että inhottavia pahiksia. Alkuasetelma on kuin liioitellun perusdekkarimainen. Myös rakkaushömppänä kirjaa ei voi luonnehtia kovinkaan omaleimaiseksi. On nainen ilman miestä, ja on komea hurmurirenttu, jota tämä nainen ei sitten millään voi vastustaa, ja joka tietysti tiukan paikan tullen pelastaa neidon hädästä. Päähenkilö Sari on vallan näppärä nainen, hoitaa yksin kahta lasta, koiraa, rautakauppaa ja on vielä kesämökkien talonmieskin. Sarin ystävä on vartijana työskentelevä komea lihaksikas (kuin Louvren jumalpatsas) Koikkis, joka on luotettava ja jolle Sari on kuin silmäterä. Kuvioissa häärii myös touhuava ja superaktiivinen (ex)anoppi.

Olisin kaivannut kirjaan lisää omaperäisyyttä ja persoonallisuutta. Kieli oli paikoittain häiritsevän kankeaa ja tapahtumat sekä tilanteet yllätyksettömiä. Henkilöt olivat lähes raivostuttavia kaikessa yksinkertaisuudessaan ja ennalta-arvattavuudessaan.

Tässä esimerkkinä pieni teksinäyte kirjasta:

Pidä musta kiinni äläkä päästä”, nyyhkäisin. Kohotin kasvoni ja suutelin Jannea. Hän vastasi suudelmaan kiihkeästi, heti valmiina, ymmärsi ilman sanoja.

Plaah.

Kirjan parasta antia on mielestäni huumori, jolla tekstiä on höystetty. Vaikka juoni olikin jokseenkin yllätyksetön, oli se kuitenkin mukaansatempaava ja jännittäväkin. Kirjaa oli vaikea laskea käsistä; kirja on ehdottomasti sellainen yhdeltä istumalta luettava.

Aika ajoin on kyllä mukavaa ja rentouttavaa lukea kirjoja, joiden teksti soljuu silmien edessä helposti ja sivut kääntyvät kuin itsestään. Kirjassa pysyy helposti mukana, eikä syvempien merkitysten miettimiseen tarvitse kuluttaa energiaa. Kirja puhdasta viihdettä eikä viihteellisyys suinkaan aina mielestäni ole negatiivinen asia, onhan kirjojen yksi tarkoitus viihdyttää.

Suosittelen kirjaa kepeätä ajanvietettä kaipaaville.

★★ -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti